Nyt minä sain sen! Nimittäin raveltyn värivaihtoteema-paketin!  Ja mitä kaikkea ihanaa se sisälsikään! Karamelliä, Pehmo Vauva -lankaa, Miami-lankaa, lehden ja pisteenä iin päälle, aivan ihanat itse valetut pöllö-napit. Napit näkyvät kuvan keskellä, valitettavasti en saanut niistä otettua tarkaa kuvaa, vaikka kuinka yritin.

Suurkiitokset lähettäjälle!

Lähetin omatekeleeni Raveltyn värivaihtoteema parilleni. Lupasin paljastaa itseni blogissani, eli surffailemalla muutama sata blogia hän läpi saattaa törmätä lahjukseensa, eli näihin.

Tein hälle ihan perussukat jämälangoista, jotta 20e budjetista jäisi rahaa muuhun ihanuuteen, eli pääasiassa lankaan, joka värivaihtoteemaa ajatellen on ihan eri väristä (voi minua).

No morjens, pitkästä aikaa! Blogini on ollut hiljainen, liekö johtunut kiireestä vai saamattomuudesta. Käsitöitä en ole paljoa saanut aikaiseksi niska/hartia jumista johtuen, mutta jotain kuitenkin:

Eli tuo Äiti-puffan ehdottama adorable ruffles Novitan Tenneseestä virkattuna.

Ja hienon hieno puikkopussi! Kankaina vanha tyynyliina ja farkkujen lahje. Malli oma ja ompelujälki surkea! Mutta jösses kun olen ylpeä! Kuvassa huima puikko ja koukku kokoelmani. kuvasta puuttuu 3mm virkkuukoukku.

Muuta lätinää:

Minäkin liityin sitten Raveltyläisten kasvavaan joukkoon ja osallistuin väriteemavaihtoon. Kyseessä on salainen vaihto jossa parille kotaan värimieltymysten mukainen paketti tarvikkeita, omaa valmistetta ja kesäistä ylläriä.  Olen saanut suunnitelmat tehty ja omavalmiste on puikoilla. Odotan jännityksellä mitä tulevan pitää.

Tuo Ravelty on kyllä ihme paikka, sinne suorastaan eksyy.. Sieltä se sitten tuo Sylvikin löytyi. Epäilen että kyseinen neule on taidoilleni liian vaikea, ja tuleva ufo tuosta tulisi, mutta kun.... Pelkäämpä, että kohta haksahdan tuohon ja hankin ohjeet ja langat ja.... Voih...

Haksahtamisia peläten ja vaihdokkien kanssa puuhaillen toivotan teille arvoisat vierailijat Kevät terveiset! Hellurei!

En tiedä riivaako kevätväsymys vai mikä, kun en ole saanut mitään aikaiseksi. Illat menee kuin siivillä, eikä kutimet eksy vahingossakaan käteen. Nyt on kuitenkin taas suuria suunnitelmia:

Tästä kakusta, eli kerästä Pirtin Hahtuvaa tulee sukat.

Puikkopussiani varten on osaset valmiina, odottamassa ompelukoneen esiin kaivamista.

Mutta yhteen suunnitelmaani apua kaipaan!!! Siis APUA! Mistä löytäisin mä ohjeen kesäiseen lierihattuun josta lierin sai etuosasta kiinnitettyä kukalla tai rusetilla ylös. Sellainen Täti-Monika hattu. Hattu tulisi 3-4 vuotiaalle Hömpsäntuusalle,

Voi Äiti-puffa minkä teit! Nimittäin aivan ihanaisen huivin! Saatekirjeessä Äiti-puffa kertoi langan tuoneen mieleen hänelle kesäillan ja lavatanssit. Totta tosiaan! Kun heitin huivin harteilleni huomasin olevani järven rannalla Juhannuskokkoa katselemassa, Viileä on ilta ja ohut kesämekko, mutta onneksi on huivi harteilla ja kotiavaimet rannekukkarossa.

Pahoittelen kuvan laatua, en tähän hätään keksinyt parempia järkestelyjä.

Oma kummitusneulomuksenikin matkasi takaisin omistajalleen Tainalle. Tälläisen sain aikaiseksi Tainan Teddy-langasta.

Eli kukkahuivihan siitä muotoitui. Koska en ole mikään huikea visiönääri tällä neulomisuralla, en sitä oman pääni mukaan tehnyt vaan ohje löytyi Novitalta

Työviikko takana, en ole paljoa jaksanut puikotella. Lieko neulomisesta vai näyttöpäätteellä työskentelystä, mutta jumissa on! Nimittäin hartiani. Yksi projekti päätöksessä, ja toinen alkamassa, näistä myöhemmin. Fifiä kudottu kerällinen = 16 ruutua rivissä.

Huimia suunnitelmia: puikkopussi pitäisi tehdä/ostaa. Minulla on yksi retro-tyynyliina keltainen, josta jotain saisi. Vaatisi vaan jotain toista kangasta kaveriksi, mitä minulla ei ole, ja aikaa, jota minulla ei myöskään ole.

Yksi istuu potalla, liekö nukahtanut sinne. Menen tarkistamaan asian. Morjens!

Ilmoitusluonteisena asiana:

Eilen sain postissa Tainalta kummituslangan, purppuranpunaisen Teddyn. Mukana oli vauhdittajaksi tarkoitettu Royal-suklaa. Ja vauhtiahan tuli! Niin paljon, etten ehtinyt kuvaa ottaa, kun toinen oli jo puikoilla ja toinen vatsassa! Arvatkaa kumpi kummassa!

Kävin eilen eräässä marketissa eräillä esihistoriallisilla päivillä. Ei, en ostanut kassikaupalla seiskaveikkaa, ainoastaan haalarit muksuille. Mutta en minä ilman lankoja kauppareissulta päässyt, ostin toisesta kaupasta pari kerää Novita Rose Mohairia vain huomatakseni kotona, että olisi pitänyt olla kerä tai pari enenmmän. Kotona nakkasin kaiken maailman sukka ja lapasviritelmät sivuun ja aloin tehdä tätä.

Kaikesta peloistani huolimatta pääsin hyvin vauhtiin, Katsos nääs tämä kudelmieni taso on ollut lähinnä oikeita ja vääriä silmukoita ilman lisäilyjä. No tulihan noita virheitä tuonne alkuun, mutta pahimmat sain korjattua, kunhan olin ensin rauhoittunut. Nyt olen tehnyt tuota pitemmälle kuin kuvassa, ja tekniikka on jotenkuten hallussa. En tarvitse enää nenän edessä kaaviota kun tuota teen. Mutina kyllä kuuluu: oikein, oikein, langankierto, oikein, langankierto, nosto, oikein, yli, oikein, oikein, oikein...

Asiasta kukkaruukkuun! Sattuneesta syystä meidänkin perheessä katsotaan hittisarjaa Pikku-kakkonen. Sitä ennen tulee Norjaa Ristiin Rastiin jossa päivänä eräänä oli juttu naisesta, joka teki kastemekkoja ja niihin koristeiksi nyplätyt pitsit. Siinä malliksi nyplätessään toimittaja kysyi, mitä tapahtuu jos tulee virhe. Nainen totesi, ettei siinä mitään ihmeitä tapahdu. Ei haittaa, vaikka tulee virheitä: niistä näkee, että pitsi on käsityötä. Voi, kun tuon asenteen pystyisi pitämään näitä tekeleitä neuloessa. Ei heti pienestä virheestä repisi pelimekkoaan, vaan jatkaisi tyynesti ja antaisi virheen olla ikään kuin kauneuspilkkuna.

Nyt kun kummitukset on eräissä piireissä muotia, ajattelin esitellä omat kummitukseni. Toisin sanoen lankavarastoni, olkaa hyvät!

Takana laatikollinen syitä, miksi mammuttimainen 7veikka himo ei iskenyt. Laatikossa erämääräisiä villa- ja villasekoitelankoja, joista osa  tunnistettavissa 80-lukuilaiseksi Tertuksi, Faunaksi ja TopWooliksi, lisänä myöhempien aikojen 7 veljestä, nallea ja isoveljeä. Seassa pyörii kymmeniä keriä, joista osan ehkä voisi tunnistaa, suurinta osaa ei. Näistä piisaa sitä sukkalankaa niihin sukkiin, joita nyt en jaksa tehdä.

Etualalla erikoisemmat: Mitä lie kimallelankaa sinisenä ja punaisena (seassa hopeanväristä kuitua), tangoa, täysi kerä tenneseetä vajaa kyljessään. 2 täyttä kerää Butterfly:a, saman väristä kuin Äiti-puffalle lähetty Brilla. Jotain Novitan puuvillalankaa mustana ja 1,5 kerää Karusellia

Ja Sitten kaikkien kummistusten äiti: Mustakaapu a.k.a. 10 rullaa Novita Maxia, josta piti tulla takki, ja josta nyt minun käsissä ei tule mitään. Koskaan. Jos joku haluaa voin vaihtaa ne johonkin.

Niin joo, Tainalle tidoksi, jos hää tänne blogiin eksyy: Pöydälläni odottaa jo ohje, kuinka tuhota Teddy. Ehän mie toiste lankoi ilma neuvoi ossaa kuttoo...

Tänään oli minun ensimmäinen työpäivä piiitkäään aikaan. Näin taantuman kourissa se olisi monelle iloinen uutinen, mutta itse olisin mielummin kotona perheeni kanssa. Naisen on tehtävä, mitä naisen täytyy tehdä, joten töihin on vaan raahauduttava elanto tienaamaan.

Työpäiväni alkoi iloisesti kesken yöunieni klo 0:30 lapsukaisen herättämänä. Hän heräsi sängystään keskeltä lammikkoa. Kun lapsi oli vaihdettu kuiviin ja lakanat viikattu, toinen lapsi hälinään herättyä ruokittu, lapset laitettu takaisin nukkumaan ja itse kömpiessä vällyn alle mieheni totesi: se on sitten perjantai 13.

Työpäivässäni ei ollut mitään ihmeellistä, sitä samaa vanhaa tuttua mitä olin aiemminkin tehnyt, ei onnea eikä pettymystäkään.

Päivän onni kohtasi kotia tultaessa! Posti oli tuonnut Arpajaisvoiton! Mikki-Hiiri leivänpaahtimen! Onnea tosin hälventi se, että vähän aikaa sitten ostimme paahtimen, pääkallo sellaisen. Siis pääkallon kuvia leipään paahtavan. Olemme siis kahden paahtimen loukussa.

No ilta on mennyt lasten kanssa tapellessa (=väsyneitä lapsia iltapuurottaessa ja nukkumaanpaniessa). Ei onnea eikä onnettomuutta, vaan tasaista arkea...

No, kyllä nuo lapset onni on, vaikka kuinka äitiä väsyttäisi.

Minulla oli ne palmikkoharjoitelmat, mustat sukat seiskaveikasta, työn alla ja tapahtui väistämätön: tein virheen. Kudoin niitä sukkia (viskin vaikutuksen alaisena, kuinka erinomaisen viisasta) ja jätin palmikon punomatta ja tein vain tohkeissani teräosaa. Tämän huomattuani yritin korjata virheen (eihän se vaikutus vielä mihinkään ehtinyt karata) ja huonosti kävi. Loppujen lopuksi suutuin ja purin koko tekeleen, olihan sitä palmikkoa kuitenkin riittävästi harjoiteltu. Se niistä sukista.

Taidan ottaa seuraavaksi työn alle ne kämmenekkäät. Vai odottaisinko kummitusta jonka saan Tainalta? No ainakin odotan tuon vaikutuksen haihtuvan...